Talven hiljaiseloa

Luminen/jäinen/loskainen/märkä kenttä ei ole houkutellut mua yhtään, Elli on siis pitänyt ylimääräisiä vapaita oikeastaan joka viikko ja meikä on käynyt tallilla tavallisen 4-6 kertaa viikossa sijaan 2-3. Toki vuokraaja on käynyt sitten 2-3. Nyt on sitten alkanut kenkäpainajainen eli kengät tuntuu tippuvan KOKOajan. Eilen oli kengitys, tänään on irtokenkä. Kengittäjä ei ole vaihtunut enkä usko, että tämä liittyy mitenkään hänen työnhönsä. Elli vaan riehuu ja pohjat imee kengät. Elli hivuttaa takasia aika lailla ja helposti polkaisee kengät siksi pois niistä, en tiedä auttaisiko jos alkaisin pitämään takasissakin putseja tms, täytynee kokeilla sitä.

Loimishow on myös alkanut, tallityöntekijän laittaessa liian kuuman loimen sille, alkaa se aina repiä niitä että tämä pois kiitos. Täytynee pistää tilaukseen taas pari kpl. Tuomarinkylässä se ei tainnut repiä kuin yhden loimen, nekin tais olla talliloimia, mitä toi nyt edes ei tarviisi(tänä talvena ei oo ollut yhtenkään yönä vielä).

Toivottavasti saan kutsua Villen taas pian pitämään meille valmennuksen, alkaa olemaan todella huutava tarve.

Tässä parin viikon takaisia kuvia kun kenttä oli tosi hyvässä kunnossa(tammikuuksi) ja pystyttiin vielä hyppäämään! (jos noita voi esteiksi kutsua)

Mun hyppytaktiikka on se, että ohjaan ponin esteelle ja annan sen mennä. En osaa oikeasti yhtään, kuten kuvista huomaa, hypätä. Enkä kyl välttämättä nautikaan siitä enää yhtään niin paljon kuin teininä. Mutta Elli tykkää ja se on tärkeintä. Kieltämättä mulla kuitenkin jokaisen hyppy kerran jälkeen on todella itsensä voittanut olo :D 

En osaa yhtään istua estesatulassa, vetää mut ihan ihme myttyyn. Ja vitsi toi mun KL untsikka oli KUUMA, eipähän pääse pakkaset yllättämään.

Rauhallista joulua!

Tässä hieman kuvia meidän joulupuuhista! 

Ellin vuokraaja lähetti mulle tämmöisen kuvan maanantaina, aika söpö!

Äiti puolestaan lähetti Kuopiosta kuvan kissastani Ruususta, joka unisena ei ollut tajunnut tonttulakkia. Kaunein kissa vaikka itse sanonkin.

Tämmpöset kaverit nukkui mun vieressä 2 yötä, rottweiler varsinainen sänkykoira!

Joulukuusi koristeltiin, aika korea eikös? Tässä ei oikein näy, mutta värikkäät pallot ovat Disney-aiheisia.

Aaton lumimyrsky Vantaalla, tältä näytti ratsu lenkin jälkeen. Huomasin myös, että etujalkojen erikoiskengitys(rengas) ei ole kovin nasta juttu näin lumisilla keleilla. Kauheat tierat tulee huolimatta tilsakumien olemassa olosta. Takajaloissa normaali kengitys ja niissä ei mitään! Täytynee pitää heppa yhden kengitysvälin ajan aina lumisimpaan aikaan normaalissa kengässä.

Puomeja

Viime lauantaina yksi tallilainen teki puomiradan kentälle ja kutsui meidät ja kolmannen ratsukon mukaan treenaamaan.

Elli hoiti puomit hienosti ja tykkäsi selkeästi, itse en edes muista milloin olen viimeksi mennyt puomeja ja olin ihan hukassa. Ilma oli myös todella tuulinen ja jännitin sitäkin.

Tässä kumminkin hieman kuvia, joista huomaa, että kyllä se koipiaan nostaa osaa!

Oon tyytyväinen mun ryhtiin puomitreenissä! Kantapään asentoon en niinkään...

Meitä neuvoi tallikaveri, joka on ammatiltaan ratsastuksenohjaaja, ilman häntä en varmasti olisi suostunut menemään 8 puomia, kun en olisi uskonut osaavani ja selviytyväni.

Onneksi mulla on näin taitava hevonen, saan puomi ja este-tunnit vain matkustaa kyydissä!

Valmennukset

Olemme nyt yhteensä neljästi käyneet Ville Vaurion valmennuksessa, ja olen tykännyt kyllä paljon. Hän on sopivan rauhallinen mutta vaativa opettaja, eikä anna mun laiskotella vaikka kovasti yritän. Ensi perjantaina meillä on taas valkku. Jännittää, sillä Elli on tuulisella ilmalla aika säpsykkä(tieteysti kun oon itse siellä satulassa rautakankena...). Ajattelin kokeilla sille magnesiumia, se kuulemma rauhoittaa mieltä, tai ehkä mun pitäisi itse kokeilla sitä hevosen sijaan :D

Tässä jokatapauksessa Petrin, Hennin, Annen ja Anittan ottamia kuvia valmennuksista 1, 2, 3 ja 4.

Näissä Elli on ihan ok kuulolla vaikkei paketissa olekaan, muttei kuitenkaan kulje ihan hirvenäkään pää pilvissä.

Ajoittain onnistui niskasta myötäyskin tosi kivasti, muistaakseni viimeinen vartti sujui näin!

Sain jalkkarihihnan käteen, että ulkokäsi pysyisi vakaana.

Yllä ihan ensimmäisen tunnin kuvia, en ollut käynyt moneen kuukauteen tunneilla, sillä Tuomarinkylästä muuton jälkeen Elli oli saikulla jonkin aikaa, ja kesällä olin itse niin paljon töissä etten saanut puristettua itsestäni energiaa, niin että olisin alkanut etsiä uutta valmentajaa.
   Eräitä suurimpia ongelmiani ovat rentous, ryhti ja sopivan tahdin ylläpitäminen, helposti hidastan hevosta liikaa.

Tässä tokalta tunnilta:

Liian iso taivutus sisälle...

Tää on Ellille tavallista, että se alkaa repiä ohjia multa käsistä kun kyllästyy/väsyy eli lopputunnista

Lopussa onnistui näinkin kivasti.

Kolmannella tunnilla oikein mikään ei onnistunut.

Tässä kohtaa oli kaikki ihan kunnossa.

Otin hupun käyttöön tuulisella säällä, mutta nyt olen todennut, että se vaan häiritsee Elliä.

Ulko-ohja roikkuu

 Laukassa mun kantapäät nousee AINA ylös, en jotenkin saa rentoutettua lonkkia ja jalkoja.

Viikko sitten meillä oli viimeksi valmennus, olimme yksityistunnilla ja tarkoitus oli siis alunperin, että normaaliin tapaan ratsastan itse ja Ville opettaa, mutta päätettiinkiin, että Ville läpiratsastaa Ellin ja mä sitten lopuksi hetkeksi hyppään selkään.

En valitettavasti tajunnut kuvailla kun Ville ratsasti Ellillä, mutta todella taitavaa menoa oli! Kommentit Ellistä oli se tuttu, eli täydellinen hevonen mulle harjoitella kouluratsastusta, vaikkakin vähän liian jäykkä taipumaan sivusuuntiin. Jäykkyys johtuu tietenkin siitä, etten osaa kovin hyvin sitä ratsastaa läpi.

Laukassa en saanut Elliä rentoutumaan silti, todennäköisesti koska en itse osaa istua laukassa rennosti.

Yllä Elli meni tosi rennosti ja tuntui, että mitä tahansa pyydän niin se tekisi.

Ellin takajalkoja haluaisin oppia aktivoimaan, liikettä siltä löytyy kyllä (olen nähnyt sen riehumiset tarhassa ja liinassa)

Ehdottomasti useammin pitäisi saada joku taitava ratsastamaan Elliä läpi. Tärkeintä on kuitenkin päästä itse kehittymään niin, ettei sitä tarvitsisi ratsastaa läpi ammattilaisen, vaan että pystyisin itse pitämään sen kunnossa. Olen todella tyytyväinen, että olen löytänyt näin taitavan opettajan itselleni ja toivottavasti yhteistyö jatkuu pitkään!

Harjoittelun alku

Mitäs meille kuuluukaan, ostin uuden satulan vaihteeksi, Stübben Siegfriedin, vanha ja kulunut mutta  jos kestäisi meidän satunnaisessa pikku hyppelyssä.

Elli on ollut kovin hyvä käytöksinen viimeisimmät viikot ja olen ehtinyt aika hyvin talleilemaan. Huomaa kyllä, että kun sillä on enemmän vapaa päiviä niin keskittyminen alkaa kärsiä, parempi siis pitää poni liikkeessä. Meni siis todella kivasti kun tätini oli kylässä ja ratsasti, vaikkei ole pitkään aikaan ratsastanut yhtään. Itse epäilin, että saattaisi alkaa kiukuttelemaan ja säpsymään kun outo ihminen selässä joka palauttelee mieleen ratsastushommia, mutta hän oli hyvin leppoisa ja jopa ajoittain hakeutuin rennosti eteen alas.
Tässä muutama kuva jotka tätini otti kun ratsastin itse viime sunnuntaina:


Tiistaina vuokraajani soitti, että Ellillä on ilkeän näköinen haava oikeassa etujalassa, laittoi kuvankin. Hän hoiti parhaansa mukaan haavaa aamulla ja itse menin vielä illalla tsekkaamaan uusien järeämpien aineiden kanssa haavan. Pidin sitä auki useamman päivän ja vain puhdistelin betadinella, että kaikki ylimääräinen pääsee tulemaan ulos haavasta. Eilen laitoin rasvaa ensimmäisen kerran kun ei tullut mitään ulos liikutuksen jäljiltä, josko alkaisi umpeutumaan.

Panikoin tiistaina sitä, että meille oli tulossa perjantaina viimein valmentaja ja halusin kuumeisesti päästä tunnille. Meillä ei siis ole toukokuun alusta lähtien ollut opettajaa, sillä hän jäi Tuomarinkylään. Ellin epäpuhtauden ja saikun vuoksi en ollut aktiivisesti etsinytkään valmentajaa, mutta nyt kun alkaisi näyttää terveeltä kaikin puolin, on ihanaa päästä valmennukseen. Tallikaverimme oli siis kutsumassa Ville Vauriota pitämään tuntia ja ilmoittauduin innolla mukaan. Näyttää siltä, että alamme käymään säännöllisesti hänen valmennuksissa. Olen itse nykyään melko arka ratsastajana ja tarvitsen jämäkän, osaavan, luotettavan ja rauhallisen opettajan. Nyt taisi löytyä oikea!
Minulla on vielä hurjan pitkä matka edessä hyväksi ratsastajaksi, mutta jostain täytyy aloittaa. Nyt tärkeintä on saada luottamus ratsastukseen ja istunta suoraksi, niin ja pidettyä se ulko-ohja kädessä. Vaurio oli myös ensimmäinen hevosalan ammattilainen, joka sanoi minulle, että olen valinnut oikein passelin ratsun itselleni. Ellihän on kisannut vaativaa, ja osaa siis paljon enemmän kuin minä. Se on kuitenkin aika helposti edestä kovin painava ja takapäästään tahmea. Onneksi se on kiltti ja antaa minulle paljon anteeksi, tosin jos alan jännittämään liikaa, Elliä alkaa pelottamaan kaikki mikä minuakin ja sitten on noidankehä valmis.

Minulla oli valkussa mukana kuvaaja, tässä esimaku-kuva, jonka hän lähetti:

Ja tässä kuvia jotka tätini otti kun käytiin talleilee.

Tällä hetkellä tärkeintä mulle olisi saada istunta suoraksi eikä mennä tolleen kaulalle kaatuneena ja lisäksi oppia pitämään käsioikealla paikalla JA se ulko-ohja oikeasti kädessä, eikä antaa sen valua. Tekemistä on paljon, mutta nuo kun oppisin niin olisin jo hyvässä alussa!